Musta tuntuu

Blogi

Terveisiä pohjatyömaalta

 
lakitchen2.jpg

Koti rakentuu näennäisen hitaasti mutta tavattoman varmasti. Näennäisellä tarkoitan, että pohjatyöt etenevät kaiken aikaa, rivakastikin, mutta kysyvät aikaa eivätkä vielä kerro selkeää – eivät oikeastaan edes epäselvää – kuvaa siitä, mitä tuleman pitää. Remonttimiehemme joutuvat levyttämään jokaisen katon ja seinän, tasoittamaan herra ties mitä ja valamaan, kunnes varsinainen, näkyvä pintaremontti pääsee alkamaan. Mutta jos nyt jokin on käynyt jo selväksi, niin kodistamme tulee valoisa, viljalti valoisampi kuin se 1970-luvun tapetein vuorattu rivitaloneliö, jonka ostimme – eikä sillä, että siinä olisi ollut mitään vikaa, päinvastoin: se oli sympaattinen kuin mikä, mutta ei sellainen, jossa olisimme tunteneet olevamme kotona.

Pohjatyöt ovat kylpy- ja yhtä makuuhuonetta vailla valmiit, kutakuinkin. Kaksi makuuhuonetta jo jo pohjamaalattu, ne valmistunevat ensi viikolla ainakin seinien ja kattojen osalta. En osaa vielä sanoa, milloin lautalattiat hiotaan ja lakataan – pian kaiketi, kun muuttokin on jo parin viikon päässä. Keittiö saapuu tiistaina, tosin ilman tasoja, jotka tulevat sitten joskus. Keittiö on vähän kuin virstanpylväs: kun kaapit ovat paikoillaan, tuntuu kuin koti olisi viittä vaille valmis. Vaikka tässä vaiheessa vähän jännittääkin, otinko kaikki mitat oikein, miten kaikki mahtuu paikoilleen ja onko meillä ihan liian vähän säilytystilaa… Jos on, niin karsitaan sitten kaikesta, etenkin muovisista säilytysrasioista, joita on aina aivan liikaa ja jotka ovat ihan joka ikiseltä kantilta katsottuna karmeita ja joita, jumankauta, sataa joka tuutista. Käteviä, my ass.

Lisäkuvia rempasta löytyy IG:n (@jonnahoo) storieseista.