Musta tuntuu

Blogi

Muuttopäivä numero 1

 
tw6.jpg
tw1.jpg
tw3.jpg

Me muutimme eilen. Tai muutimme ja muutimme: kannoimme tavarat tulevan kotimme kellariin, pakkasimme jotakin evakkojätesäkkiin (koska järjestelmällisyys ei yltänyt tärkeysjärjestykseni kärkisijoille 12-tuntisen päivän päälle) ja ajoimme taivaaseeni, kurulaisten kuusien ja koivujen keskelle, korvasienten, kukkivien puolukanvarpujen ja kaisloja kasvavan, pienen lammen luo.

Remontti on siis yhä kesken, on vielä viikon, ylikin. Toivottavasti ei kuitenkaan kovasti, koska kesäkuiset päivät ovat kortilla: lähden tiistai-iltana viikoksi työreissuun Portugaliin ja kun kotiudun sieltä, matkaan muutamaksi päiväksi kuvauskeikalle Isokarin majakalle. Sitten onkin jo juhannus ja kolmiviikkoinen kesäloma pienessä italialaisessa kylässä, josta en aio liikkua lähintä jäätelökioskia kauemmaksi. Sama hullunmylly jatkuu heinäkuussa eikä lopu ennen joulukuuta. Muutto, remontti ja kaikki siihen liittyvä menee siinä sivussa, vaikka välillä tuntuukin, että pääni ydinräjähtää. Tällainen kiireinen välitila kuljettaa muutoinkin haurasta mieltäni kohti kuilunreunaa. Jokin osa minussa – hetkessä eläjässä ja heittäytyjässä – kaipaa kiintopistettä, kotia. Ja kunhan se sieltä valmistuu, aion kuluttaa sen nurkkia huolella. Ensi vuonna en työmatkaile kahden edellisen tapaan, ensi vuonna olen kotona. Haluan tylsistyä, tuntea joutilaisuutta, maata sohvalla ja katsella kattoa. Unohtaa small talkin, puhelimeni näytön ja sähköpostini salasanan.

Tilanne raksalla on nyt seuraava: parketit saapuivat tiistaina, ja ensimmäiset ehtivät jo lattiaan. Kun valkkasin alakerran lattiaa, ajattelin yhtä asiaa enemmän kuin mitään muuta: mikä näyttää siistiltä, vaikka kotia asuttaa kaksi koiraa, yksi kissa, kaksi lasta ja kaksi aikuista. Tämä yhtälö ei toimi mustan eikä valkoisen lattian kanssa vaan kysyy jotakin rusehtavan harmaata, luonnollista ja rouheaa. Tilasin muutamia mallikappaleita Timberwiselta ja Parlalta, tuskailinkin tovin, kun koetin miettiä, miltä ne näyttäisivät isona pintana. Kaiken pohdinnan ja parin eri mallikappalesatsin jälkeen päädyin Timberwisen harjattuun ja öljyvahattuun Antique Rustic -tammiparkettiin. Törmäsin siihen pian tilaukseni jälkeen K-raudassa ja olin, että jaa. Kelmeässä keinovalossa puolen neliön pinta näytti siltä kuin sen maksaan olisi koskenut. Mutta kun sain rustiikkiset parketit kotiini, ne olivat kaikkea muuta: väri oli enemmän kuin olin uskaltanut toivoa – se oli täydellinen! Tykkään Antiquen orgaanisesta oksaisuudesta ja sävystä, johon koiriemme karvat ja syysloskaiset saappaanjäljet hukkuvat.

Kun kävin eilen raksalla – siinä muuttohässäkän yhteydessä –, lattia oli jo keittiössä ja olohuoneen toisessa päässä. Ilta-aurinko maalasi sille muutamia säteitä, kun raotin suojapaperia. Ja siinä se oli, onni, toivo verkkaisesta arjesta, pysyvyydestä.