Musta tuntuu

Blogi

Kaoliinia, kalkkimaalia ja vähän tapettiakin

 
tikkurila2.jpg

Yhdeltä K-rauta-visiitiltä taskuun tarttui muutama Tikkurilan värilastu. Kuten viime kerralla kerroin, en ole tehnyt päätöksiä vielä mistään ja veikkaan, että seinillemme päätyy paitsi maalia myös tapettia. Ostin nimittäin tätä nykyistä vuokrakotiamme varten kaksi rullaa Morris & Co:n Willow Boughs -tapettia, joka on eittämättä ja heittämällä yksi ikisuosikeistani.

Keittiöön ja eteiseen taidan telata Tikkurilan himmeää Lujaa, olohuoneseen ehkä jotakin muuta – kuten Kalklitirin kalkkimaalia. En ole ehtinyt laskea budjettiamme yhtään, mutta jos kalkkimaali käy liian kalliiksi, sudin sitä vain yhdelle taikka kahdelle seinälle. Ja jotenkin kiinnostaisi panelointikin, ainakin ruokailutilaan.

Minä olen tarkka väreistäni, niistä luonnollisista, joita olen kuullut kutsuttavan likaisiksi Jonna-väreiksi ja herra ties miksi. Minun monenkirjava ja monenkirjavasti diagnosoitu mieleni on muutenkin väsyttävän vauhdikas ja kaikkialle poukkoileva, enkä varsinaisesti tarvitse piristystä kotiini, vaatekaappiini enkä oikein minnekään. Minä haluan vaalean kodin, vähän kuin tyhjän kankaan, jota voin värittää viherkasvein, viltein ja sohvatyynyin. Meidän vilttimme ovat muuten aina aivan karmeassa kunnossa, kiitos kissan ja koirien, jotka kaivavat niihin pesiään päivästä toiseen. (Tai puolison, joka osaa pestä Klaus Haapaniemi -vilttini alta metriseksi vauvanpeitoksi.) Mutta olisin sata kertaa onnettomampi, jos en saisi sohvalla maatessani rintani päälle ainakin yhtä koiraa ja – jos oikein hyvä säkä käy – omissa oloissaan viihtyvää kissaa. Viis siitä, että viltit ja matot ja sohvanpäälliset menevät säännöllisin väliajoin pesuun ja pahimmissa tapauksissa roskiin.

Mutta jos nyt niistä värilastuista. Valkkasin kylmiä ja lämpimiä vaaleita, harmaita ja maitokahvisia. Kaoliini on tällä hetkellä vahvoilla. Ja niistä kalkkimaaleista, niistä olen ajatellut ainakin Kalklitirin Lino ja Concrete Primo -miksiä.

Kuvassa näkyvät paperrullat ovat aarteita. Perikunta oli jättänyt ne meille, ne ovat alkuperäisin piirroksia. Taidan panna kehyksiin ja jollekin tulevalle, maalatulle seinällemme.

 
KotiJonna HietalaComment